24.8.1999

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 22.10.1997

Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli 25.8.1997 Kotkassa kello 2.40 aikaan kuljettanut yleisillä teillä henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana ollut vähintään 2,07 promillea olosuhteiden ollessa sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta.

Rangaistusta määrätessään käräjäoikeus otti huomioon ajotilannetta edeltäneen riidan A:n ja toisen henkilön välillä, ajomatkan lyhyyden ja vuorokauden ajankohdan ajohetkellä. Lisäksi käräjäoikeus lausui, että A:n tuomitsemisesta vankeusrangaistukseen todennäköisesti seuraisi se, että taksiautoilijana toimiva A menettäisi hänelle myönnetyn liikenneluvan. Tämä johtaisi A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen suhteessa hänen rikoksensa vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi sakkorangaistuksen riittäväksi seuraamukseksi A:n syyksi luetusta rikoksesta.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 23 luvun 2 §:n nojalla törkeästä rattijuopumuksesta 90:een 72 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 6 480 markkaa. A:lle määrätty 8 kuukauden ajokielto määrättiin ehdolliseksi 30.4.1999 päättyvin koetusajoin, koska ajo-oikeus oli A:lle ammatin takia välttämätön ja koskei teosta ollut aiheutunut vaaraa toisten turvallisuudelle eikä yleinen etu vaatinut ajokiellon välitöntä täytäntöönpanoa.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 19.3.1998

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien A:n tuomitsemista ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohella sakkoon.

Hovioikeus lausui, että vakiintuneen rangaistuskäytännön mukaan törkeästä rattijuopumuksesta oli tuomittava vankeusrangaistus, elleivät rikoksen poikkeukselliset olosuhteet puoltaneet sakkorangaistukseen tuomitsemista. A:n veren alkoholipitoisuus oli ollut melko korkea. Sellaisina perusteina, jotka oikeuttaisivat poikkeamaan vakiintuneesta rangaistuskäytännöstä, ei ollut pidettävä käräjäoikeuden tuomiossa tarkoitettua liikenneluvan menettämisen mahdollisuutta taikka muitakaan siinä mainittuja seikkoja.

Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen hovioikeuden tuomion antopäivästä alkavin ja 31.12.1999 päättyvin koetusajoin. Ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella A tuomittiin 40:een 72 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2 880 markkaa. Muilta osilta hovioikeus jätti käräjäoikeuden tuomion voimaan.

Perustelut

Rikoslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rangaistus on mitattava siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Rangaistusta mitattaessa on myös otettava huomioon rangaistuskäytännön yhtenäisyys, jotta vaatimus samanlaisiin rikoksiin syyllistyneiden yhdenvertaisesta kohtelusta toteutuu.

Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistusta mitattaessa on otettava kohtuuden mukaan huomioon rikoksesta johtunut tai tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos se yhdessä samassa luvussa säänneltyjä perusteita soveltaen määrättävän rangaistuksen kanssa johtaisi rikoksen laatuun nähden kohtuuttomaan lopputulokseen.

Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 20 §:n nojalla liikennelupa voidaan lupaviranomaisen päätöksellä peruuttaa määräajaksi tai kokonaan muun muassa siinä tapauksessa, että luvan haltija ei enää täytä liikenneluvan myöntämisen edellytyksiä. Lain 9 §:n 1 ja 3 momentin säännöksistä ilmenee, että joukkoliikenneluvan myöntämisen eräänä edellytyksenä on hakijan hyvämaineisuus ja että luvan haltijan taikka liikenteestä vastaavan henkilön ei ole katsottava täyttävän hyvämaineisuuden vaatimusta, jos hänet on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen rikoksesta ja rikos osoittaa hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan luvanvaraista henkilöliikennettä. Lain 9 b §:n nojalla edellä mainitut säännökset koskevat myös taksiluvan haltijaa.

Törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen A:n veren alkoholipitoisuus ajon aikana on ollut ainakin 2,07 promillea. Ajo on tapahtunut aamuyöllä yleisellä tiellä. Ajomatka on ollut lyhyt eikä ajosta ole aiheutunut konkreettista vaaraa toisten turvallisuudelle.

Vakavuudeltaan A:n syyksi luettua törkeää rattijuopumusta vastaavasta rikoksesta on oikeuskäytännössä yleensä tuomittu sakkorangaistusta ankarampi rangaistus. A:n tekoon ei liity sellaisia lieventäviä seikkoja, joiden johdosta olisi perusteita poiketa rangaistuskäytännöstä.

Kysymys on näin ollen siitä, onko A:n ilmoittama taksiluvan menettämisen mahdollisuus sellainen rikoslain 6 luvun 4 §:ssä tarkoitettu peruste, jonka vuoksi rangaistusta tulisi lieventää. Säännöksen perusajatuksena on, että rangaistuksen oikeudenmukaisuuden arvioinnissa otetaan huomioon myös se kokonaiskärsimys, joka rikoksentekijälle muodostuu rikoksen poikkeuksellisen raskaista välittömistä vaikutuksista ja rikoksen johdosta määrättävistä muistakin seuraamuksista kuin varsinaisesta rangaistuksesta. Säännös on poikkeusluonteinen eivätkä sen piiriin kuulu rikokseen ja rangaistukseen säännönmukaisesti liittyvät seuraukset. Näitä näkökohtia on painotettu myös säännökseen johtaneissa esitöissä (HE 125/1975 II vp s. 8 ja 15 - 16).

Rikoslain 6 luvun 4 §:n tavoitteet huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei se seikka, että tuomiosta voi olla seurauksena A:n yhtiölle myönnetyn taksiluvan peruuttaminen määräajaksi tai kokonaan, johda A:n teon moitittavuuteen nähden säännöksessä tarkoitetulla tavalla poikkeuksellisen ankaraan lopputulokseen.

Tämän vuoksi ei ole perustetta A:lle tuomitun rangaistuksen lieventämiseen sakkorangaistukseksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.